Maailmanympärimatka: Lontoo/UK 2.9.–9.9.2014

Jo valkeni alkusyksyinen aamu Hämeenlinnaan 1.9.2014. Pientä kipinää vatsassa. Nousin varhain klo 5 hoitamaan viimeiset siivoustoimet ennen vuokraisännän saapumista klo 11 asunnon tarkastusta ja avainten luovutusta varten. Hoidimme vuokramuodollisuudet, ja serkkuni kävi autollaan poimimassa minut ja vähät tavarani luokseen seuraavalle etapille. Kaiken suuremman irtaimiston huonekaluineen olin myynyt kesän aikana.

Lento Lontooseen lähti vasta seuraavana aamuna 2.9. klo 8, joten minulla oli hyvin aikaa levätä ja virittää mieli sekä rinkka hyvään maailmanympäri-iskuun. Tuona iltana rinkka pysäytti vaa'an kohtaan 9,6 kg, ja koko matkan se pysyi noin kymmenen kilon lukemissa. Matkadokumenteilla täyteen höystetty rahavyöni antoi oman vaikutelmansa kymmenistä kiloistani. Klikkaa tästä, jos haluat nähdä rinkan sisällön.

Makoilin ja hikoilin, kunnes kello löi jo 23. Serkkuni heitti minut Hämeenlinnan rautatieasemalle, jossa yhdessä itkettyämme nousin Tikkurilan-junaan klo 23.49. Tikkurilaan jalkauduttuani klo 00.37 jatkoin sieltä seuraavalla bussilla yöksi Helsinki-Vantaan lentokentälle aamulentoa odottelemaan.

Sinä yönä ei liiemmin nukuttanut. Etsin kentältä rauhallisen nurkan ja rämppäsin matkalle ostamaani halpaa aasialaista lelutablettia hiljalleen oivaltaen, että nyt se sitten alkaa; nyt ne blogin teekuppijorinat alkavat realisoitua. Halusin kuitenkin ajatella matkaa eteenpäin vain pienen palan kerrallaan, jotta rajallinen polla ei pallosta ylikuormittuisi; nyt katse ja keskittyminen olivat vain ja ainoastaan Lontoossa.

Finnair nousi ajallaan ja saapui Heathrow'lle klo 9 paikallista aikaa. Kentältä otin metron (Piccadilly Line) keskustaan 5,70 punnan hintaan. Se oli halvin vaihtoehto, ja matka kesti vajaan tunnin. Koko matkan tutkin lentokentältä nappaamaani metrokarttaa yrittäen päättää sopivaa poistumispysäkkiä. Lopulta melko arpomalla jäin pois asemalla Piccadilly Circus, "ja siitä se sitten lähti". Tästä Se Nyt Sitten Lähti.

Ajatuksenani oli vain tiputtaa itseni jonnekin keskusta-alueelle, palloilla päivä ja koettaa iltaa kohden löytää varaamalleni hostellille. Asemalta ulos päästyäni aurinko paistoi sinitaivaalta, Lontoossa. Autoja meni ja tuli. Keskustassa kiireiset pukumiehet lukivat lehtiä, puhuivat puhelimiin ja söivät kaduilla. Tässä hetkessä tein viimeisen päätöksen siitä, etten palaa selkäni takana olevan metrolinjan kautta Heathrow'lle ja kotiin – lähdin siis sekaan sotkemaan.

Lontooseen saapuessani oli vasta aamupäivä, jolloin oli loistava tilaisuus heti ensimmäisistä minuuteista alkaen laittaa kova tahti päälle. Edellisöinen valvominen ei juurikaan painanut, kun suoraan metroasemalta lähdin patikoimaan jo valmiiksi eksyneenä tavoitteena löytää edes joitain Lontoon "juttuja" ensi alkuun. Ja löytyihän sieltä: rinkka selässä vaelsin läpi Hyde Parkin ja Trafalgarin aukion sekä kävin ottamassa valokuvat Buckinghamin palatsista ja kuuluisan parlamenttitalon kellotornista.

Olin varautunut matkaan tulostetuin kartoin joka kohteesta. Kun yhdelle A4-arkille on himmeällä mustavalkotulostuksella tiivistetty koko Lontoon valtava keskusta, tarjoaa se matkalaiselle illan hämärtyessä hyvää lisäpurtavaa. Nähtävyyskierroksen päätyttyä yksi hetki meni löytääkseni suunnan hostellilleni edes jokseenkin kohdilleen. Toinen hetki kului, kun viimein iltapimeässä hostellin kanssa samaan kaupunginosaan (Southwark) päästyäni olin hetken aivan ulkona kartalta. Onneksi muutaman siksakin jälkeen tuli täysosuma. Myöhemmin viikolla keskustan kätevät karttapylväät tulivat tarpeeseen.

Majoituin koko viikon RestUp London -hostellissa osoitteessa 172 New Kent Road, jossa seitsemän yötäni kustansivat 112,68 euroa. Vaikka se oli halvin keskusta-alueelta löytämäni hostelli, yllätyin sen tasosta todella positiivisesti. Kaiken lisäksi, olin maksanut majoituksesta 20 hengen makuusaliin, mutta sain samaan hintaan koko viikon neljän hengen huoneessa. Tilat olivat siistejä, ja lakanat vaihdettiin joka päivä. Kun siihen lisätään talon hyvin ammattimainen ja ystävällinen ilmapiiri sekä sijainti, voin vahvasti suositella tätä majapaikkaa kaikille budjettimatkailijoille.

Matkan lämmittelyviikko Lontoossa oli hyvin tavanomainen turistin hengailuviikko, josta ei kovin ihmeellisiä kuriositeetteja ole mainittavana. Koska majoitukseni oli niin hyvällä paikalla, ensisijaisesti kävelin kartta kädessä kaikkialle. Esimerkiksi hostelliltani edestakainen reissu Hyde Parkiin oli päälle 10 kilometriä. No big deal. Kävellen näki enemmän. Aamuisin suuntasin läheiseen Tesco Express -lähikauppaan hakemaan hedelmiä, pähkinöitä, mehua, maitoa ja leipää, ja sitten mentiin.

Lämpimän poutasään ansiosta söin joka päivä puistoissa enkä edes miettinyt ravintoloita. Heti ensimmäisellä aamupalalla 3.9. pääsin kunnon toiminnan makuun joutuessani oravahyökkäyksen kohteeksi. Otin reppuni ja kaivoin sieltä appelsiinia, kun yllättäen harmaaorava hyppäsi suoraan syliini repun suulle tavoitteena ilmeisesti päästä käsiksi sisältöön. Vaikka nopeasti huitaisin kaverin pois, oli se niin sitkeä, että jäi vielä uhkaavasti pörräämään ympärille. Näin sain välittömästi matkan alkuun luontokokemuksen, jollaista ei kotona saa.

Hostellihuoneessa tuli enemmän juteltua erään kanadalaisen neidin ja Saudi-Arabiasta kymmenen vuotta sitten Lontooseen muuttaneen miehen kanssa. Mies oli kovin ystävällinen, kun tarjosi minulle korvatulpat, suklaarasian ja muffinssin. Hän oli matkalla vaimonsa luo New Yorkiin seuraavalla aamulennolla. Siinä olikin sitten otollinen tilaisuus tivata parhaat Lontoo-vinkit. Valitettavasti suklaa ei juuri silloin uponnut, joten viimeisenä päivänä sovittelin suklaarasian kauniisti hostellihuoneen roskikseen.

Lontoon nähtävyyksistä tutuksi tulivat mm. puistot Hyde Park, St James's Park, Kensington Gardens ja Battersea Park, Westminsterin palatsi eli parlamenttitalo (päältäpäin) ja sen kello Big Ben, Tower Bridge -silta, Tower of London -linna (päältäpäin), Buckinghamin palatsi (päältäpäin), Kensingtonin palatsi (päältäpäin), Trafalgarin aukio, London Eye -maailmanpyörä, merieläinakvaario sekä jättimäinen kauppakeskus Harrods, jossa viivyin kymmenen minuuttia. Ainoa ostamani pääsylippu oli maailmanpyörän ja akvaarion yhdistelmälippu.

Heti Lontoosta alkaen en voinut kuin ihmetellä turistien luottamusta ventovieraisiin tilanteissa, joissa haluttiin kuva itsestä nähtävyyskohteen kanssa. Toisinaan kuvauslaite ojennettiin jopa puoliväkisin käteen samalla tuhertaen huonolla englannilla "foto foto". Lontoosta lähtien omassa kädessäni kävi varmaan lähes kaikki nykyiset suosituimmat markkinoilla olevat älypuhelimet ja liuta kameroita, jopa järjestelmäkameroita. Matkan vanhetessa vastasin itsekin tähän luottamukseen ja ojensin kamerani muille missä milloinkin.

Ennen reissuani olin Lontoossa käyneiltä kuullut, ettei se ole pyöräilykaupunki. Kaikille asiaa pohtiville voin kuitenkin paljastaa: keskustassa on pyöräilijöitä, ja ympäri Lontoota on yli 10 000 vuokrattavaa polkupyörää yli 700 vuokrauspisteellä, joista kaksipyöräisen voi taskurahalla napata nopeasti alleen ja palauttaa määränpäätä lähimpään pyöräpisteeseen. Olkoon tämä kuitenkin vinkkinä vain niille, jotka pyörineen liikenteen sekaan rohkenevat. Itse jätin väliin.

Kaikkiaan Lontoo sysäsi matkan sähäkkään alkuun, kun Hämeenlinnan maisemat vaihtuivat kertaheitolla. Hain asetelmia, sovittelin rinkkaa ja päiväreppua selkään, heitin piknikkejä puistoissa, painin oravien kanssa ja luin Lontoon sanomalehtiä. Sää suosi; kevyttä tihkua pari tuntia vain yhtenä aamuna. Käteistä tarvitsin kymmenen puntaa hostellin avainvakuutta varten ja muuten hoidin kaikki ostokset hyvin toimineella Visa Debit -kortilla. Hostelli tarjosi lukollisia kaappeja maksua vastaan, joten otin riskin ja säilytin rinkkaani menestyksekkäästi sängyn alla.

Viikon lähestyessä loppuaan oli aika alkaa miettimään yhteyttä Gatwickin lentokentälle, josta oli määrä suunnata Islantiin. Mainitsemaltani kanadalaiselta huonekaverilta sain kuulla, että muuan minibussi easyBus tarjosi kätevää ja kohtuuhintaista yhteyttä tällä välillä; hän nimittäin oli saapunut Lontooseen juuri Gatwickin kautta. Ostin bussilipun netistä viidellä punnalla, tulostin sen nettikahvilassa ja aikaisin lentopäivän aamuna 9.9. suuntasin Waterloon rautatieaseman viereen Easybus-pysäkille. Meitä oli vain kaksi matkustajaa, ja yli tunnin kestäneessä köröttelyssä oli aikaa huokaista urbaani Lontoo taakseen. Islanti – vihdoinkin.

LONTOO:

+ Hostelli
+ Hostellikaverit
+ Sää
+ Puistot
+ Bussit, puhelinkopit, taksit... Koko se kuuluisa kaupunkimaisema
+ Hyvä alku matkalle

- Maksullinen tavarasäilytys
- Pelottavat oravat

• Juhan vinkki:

"Yövy edullisesti aitiopaikalla RestUp-hostellissa!"

London taxi

Westminsterin palatsi (parlamenttitalo) ja sen...

???

...Big Ben!

Tower Bridge

Buckinghamin palatsi

Trafalgarin aukio

Hyde Park. Näille tuoleille pahaa aavistamatta väsyneenä retkahdin; hetken päästä sain tietää, ettei näillä Hyde Parkin penkeillä ihan punnitta istuta...

...joten jatkoin piknikkiä ruohonjuuritasolla.

Lontoo on tunnettu puistoistaan.

London Eye -maailmanpyörä ja Thamesin vartta iltavalaistuksessa.

Upea 9 metriä korkea pronssiveistos nimeltään Dunamis, jonka on tehnyt kuvanveistäjä Bushra Fakhoury vuonna 2013. Teos symboloi ihmisen pyrkimystä erinomaisuuteen, rajojen rikkomiseen ja mahdottoman saavuttamiseen.

Yksi tuhannesta puhelinkoppikuvasta

Majoitukseni (RestUp London) ulkoapäin. Suosittelen!

Majoitukseni sisältäpäin

Joo

Joo 2

Lontoon jälkeen Gatwickin lentokentällä 9.9. palautumassa Islantia varten.

Varsinaiset matkakuvagalleriat pystytän toisaalle. Tervemenoa sinne ken jaksaa. Mitään matkakuvia ei editoida/säädetä kuvanpakkausta lukuun ottamatta.

Tästä Lontoon-galleriaan (176 kuvaa)

Olin jo liittämässä videoita, kun peruutin urakan. Jotain tavallisen teksti- ja kuvabloggailun aidosta tunnelmasta katoaa, kun siihen sotketaan videot. Editoin koko matkan 162 videoleikkeestä erillisen videonsa sitten lopuksi, jos inspiraatio säilyy.