 |
| Waikiki Beach – älä koskaan mene tuonne. |
Väenväkinäinen ja tekoromantisoitu matkavalehtelu jatkuu! Nyt siis Havaijille, tuolle luvatun maan (USA) tarunhohtoiselle paratiisisaaristolle, jossa piimä virtaa. Olette varmaankin katsoneet paljon telkkua ja tajunneet, että Havaiji on aivan käsittämätön maanpäällinen taivas. Nimittäin sellainen elämän nektaria pulppuava hunajakeidas, ettei siinä ole mitään järkeä, ei mitään. Ja tiedän kertoa: se on aivan totta. Tämä tarina on tosi. Hyvät naiset ja herrat: tämä on tärkeilevän matkasarjamme osa
Havaiji.
Havaiji on USA:n tympeä osavaltio pohjoisella Tyynellämerellä,
Tyniksellä, ja se koostuu kahdeksasta puhkipoljetusta pääsaaresta. Pääsaari on nimeltään
Oahu, jossa sijaitsee valitettavasti myös osavaltion jo niin nähty pääkaupunki
Honolulu, eli
Honis. Raivostuttava lentomatkani Losista Honikseen kesti tuskaiset kuusi tuntia, halvattu.
Perin ärsyttävän Havaijin-viikkoni jumitin palloilemalla masentavaa Oahun saarta ympäri surkeasti toimivaa bussiliikennettä kestäen. Saari on Havaijin saarista ainut, jolla on edes jonkinlainen umpisurkea julkinen liikenne. Kaikista matkakohteista eniten rynkytinkin julkista liikennettä juuri Havaijilla. Bussilipun hinnalla ryöstettiin peräti 2,5 dollaria, johon sisältyi vain yksi rottelonvaihto. Terve.
Havaijin olemattomasta tarjonnasta tuli koettua sitä kaikkea ilmiselvää turistipotaskaa: uimaranta
Waikiki Beach, sammuneen tulivuoren jättimäinen kraatteri
Diamond Head, sotilastukikohta
Pearl Harbor, pääkaupunki
Honolulu,
Honolulun eläintarha, vesiputous
Manoa Falls, Oahun saaren pohjoisosien suurista aalloista kuuluisat rannat, mm.
Waimea Bay, sekä idyllinen tuppukylä
Haleiwa. Ja lisäksi, totta kai, tuskaista kuumuutta, lätisevää kosteutta, muutama silmiä rasittava auringonlasku ja umpinoloja surffaripellejä. Opettelin myös uimaan siellä; no pakkohan se oli. Kävelin pitkin Waikiki Beach -rannan aaltoja rikkovaa suurta kivivallia, liukastuin aallon voimasta, iskin käteni valliin ja sain, luultavasti iäiset, muistot Havaijista oikeaan käsivarteen. Onneksi sentään verta tuli.
Punkkasin Honolulun ikävähkössä Waikikin kaupunginosassa luukussa
Polynesian Beach Club Hostel, jossa kahdeksan hikistä yötäni kuuden hengen homekopperossa kustansivat peräti 149,60 euroa! Moro. Majoituksen sijaintikin oli syvältä: kirjaimellisesti aivan rannan, Waikiki Beachin, sekä Honolulun eläintarhan vieressä. Lisäksi Diamond Head -kraatterille johtava polku sijaitsi vain muutaman kilometrin kävelymatkan päässä.
Huoneiden isoihin lukollisiin kaappeihin sain ensimmäistä kertaa matkan aikana koko rinkan säilöön; ei kovin putkeen mennyt. Miinuksen heitän myös selkeästä kirjallisesta bussiliikenteen ohjeistuksesta, johon oli koottu kaikki saaren parhaat puskat ja ohjeet päästä niihin. Kaikkiaan kelpo yösija totaaliluusereille, joten kaikki blogini lukijat: tervemenoa sinne.
Pikkuhassu kömmähdys sattui eräällä hostellin "aamupalalla", kun menin hakemaan avokeittiöstä kattilassa killuvaa lokaa lautaselleni luullen sitä joksikin velliksi yms. Pöytään mentyäni ja pari isoa lusikallista huitaistuani ymmärsin, ettei se ollutkaan mitään perus aamukiisseliä. Kohta eräs aamupalasta vastuullinen hostellisetä tuli ja alkoi paistamaan lettuja, ja silloin nolotti. Paljastuikin, että
eeppinen aamumättö koostui vain letusta ja siirapista!
Se oli viimeinen kerta sillä siirapilla. Tuohduin niin, että otin yhden ruokailupöydän ja surffasin sillä Havaijin ympäri samalla, kun myötähäpeästä kaatelin muita surffareita ja viskelin lettutaikinaa lihaksikkaiden rantaleijonien niskaan. Olinhan itsekin joskus ollut todella massiivinen kehonrakentaja, mutten enää. Olin nääs vaihtanut leiriä tikkuniskojen puolelle, ja nyt heittelin lettutaikinaa ainoastaan vain todella lihaksikkaiden bodarien veistoksellisten kroppien päälle. Huusin perään "Aloha!". Se on havaijin kieltä, ja se tarkoittaa lämmintä ja rakastavaa tervehdystä. Loput lettutaikinat join strutsin kanssa Honolulun eläintarhassa, ja apinat otti pohjat. Siltikin, halusin äkkiä löytää ne Havaijin hunaja- & maitokeitaat...
 |
| Osaamaton surffaripoju Oahun pohjoisrannikolla Sunset Beachillä. Kävin hakemassa sen pois ja näytin sille pari jippoa mun tuulpoksista. |
Ikinä en Havaijilta kuitenkaan piimäpuroja löytänyt, ja Havaijin-latteudet päättyivät 3.10. klo 01.15 odottaneeseen ja hermot rikki raastaneeseen kahdeksan tunnin sysimustaan yölentoon vielä kuivemmille seikkailusaarille: Fidžille. Kunnon lusimista! Valitettavasti Tyynenmeren-kierros oli vasta alussa, ja vielä oli paljon kiristelemistä jäljellä. Kihisin kiukusta & ritisin raivosta, kun astuin Fidžin-lennolle. Provosoin tahallani ja otin muiden matkalaisten kanssa rajusti yhteen keskustelunaiheesta "lentomatkustamisen hirvittävät riskit" samalla, kun tyhjensin lentokonepastaa oksennuspussiin. Onneksi sain kaikki pastat ulos, koko pastan.
HAVAIJI:
+ Pääsin pois sieltä
- Menin sinne
"Älä koskaan mene sinne."
 |
| Waikiki Beach. Mukamas hieno auringonlasku, zoomilla huijasin 1 |
 |
| Mukamas hieno auringonlasku, zoomilla huijasin 2 |
 |
| Mukamas hieno auringonlasku, zoomilla huijasin 3 |
 |
| Antaa lasten leikkiä. Tui tui. |
 |
| No laskihan se jo viimein. Kyllä pitikin odottaa. |
 |
| Vettä ja pilviä. Terve. |
 |
| Varokaa, hait hyökkää. |
 |
| Nyt on aika nauttia! |
 |
| Perheet lomalla mukamas. Olevinaan hauskaa. "Nyt nautitaan." |
 |
| Kattokaa, ettei verta janoavia haiparvia osu kohdalle. Ne voi kutitella. |
 |
| Ankea Waikiki Beach päivällä. Sieltä vähän melanoomaa nappaamaan. |
 |
| Lattea Waikiki Beach illalla. Tuhlaavat joka viikonloppu tuollaiseen tyhjänpäiväisyyteen. Edes kaloja ei kiinnosta. |
 |
| Waikikin rumaa rantamaisemaa rumentaa entisestään taustalla roikkuva Diamond Head -kraatteri. |
 |
| Havaijilainen urheilu- ja surffisankari, siis minä... |
 |
| ...ja Duke Paoa Kahanamoku. |
 |
| Surffaus voi olla kova juttu Havaijilla, mutta mulle se ei merkitse p********n. |
 |
| Kuvasit palmuja – whoa, oot nero. Onnea! Saat mitalin. |
 |
| Jo on ikävystyttävä reissu ollut, kun on pitänyt jo veneitäkin alkaa kuvaamaan. Huh huh. |
 |
| Vesi osuu seinämään – kunnon antikliimaksi. |
 |
| "Aloha – rakkaudella." Pyh, niin varmaan... |
 |
| Tämä on trooppinen puu nimeltään Banian. Se kasvattaa ns. ilmajuuria. Hähää, eikä ole: valehtelin! |
 |
| Ihan ärsyttääkseni laitoin käden kraatterin kyltin päälle. Ihan vain kettuillakseni pyysin kuvan ottoa. Aika nolon asennonkin otin. |
 |
| Nähtävyyksiä, turistin liukuhihnaduunia. Edes Diamond Head ei tuntunut enää yhtään miltään. Kamala päivä. |
 |
| Yhden dollarin nyysivät, että pääsin verta sylkien kapuamaan Diamond Head -kraatterin reunalle. Ei kovin hyvä maku jäänyt. Tuonne en enää koskaan mene, ihan vain ärsyttääkseni. |
 |
| Kraatterin reunalla vähän ääliömpikin tajuaa, että korkealla ollaan. Olihan sinne sellainen laahustaminen, että oikein vihaksi pisti. En muista, milloin olisin koskaan kiehunut raivosta yhtä kovaa kuin tuolloin kiehuin. |
 |
| Otin tämän kuvan, vaikka vielä kiehuin yli ja olin todella porisemassa pääsylipun ja kiipeämisen vuoksi. |
 |
| Kraatterin reunalta näkyi joku Hono mikä lie, en muista. Ketä oikeasti edes kiinnostaa mitä sieltä näkyy... |
 |
| Kraatterin reunalta, otin juuri ennen kuin oksensin. Otti nousu niin koville, teki vihaiseksi ja oksetti. Paluumatkalla nenä pari kertaa ruiskautti. |
 |
| Sotilastukikohta Pearl Harbor. Hah, eipä kuvaaja tajunnut, että ihan ärsyttääkseni pyysin ottamaan kuvan. Ihan vain 100–0 pilailin sen jätkän kanssa. |
 |
| Ei tässäkään kuvaaja tajunnut, että ihan halusin vain pelleillä sen kustannuksella. Pistin sitä halvalla samalla kun itse mietin jotain todella järkevää ja kehittävää. Halusin kehittyä, joten siksi mietin jotain todella järkevää ja kehittävää. |
 |
| En edes vihjaa, mitä tässä kuvassa ajattelen. Kuvaajaa viedään tässä keississä aivan pässiä narussa. |
 |
| Se oli kihisevän tulikuuma ja rutikuiva päivä. |
 |
| Havaijin bussissa salakuvasin. Alkuperäinen visio oli nolata joku. Nolasin sit itteni, ihan vain ärsyttääkseni. |
 |
| Kuningas Kamehameha I, Havaijin kuningaskunnan perustaja vuonna 1810. |
 |
| Honolulun polkuja. Miksi ne ei Kittilään muuta? |
 |
| Aloha Tower. Sellainen ruma & ankea historiallinen tönö ja majakka Honolulun keskustan liepeillä. Ei pelastanut jo ajat sitten pieleen mennyttä päivää ja koko matkaa. |
 |
| Towerin lattiassa oli tuollanen, mikä lie. Ei paljoa inspiroinut. |
 |
| Niin huonot maisemat oli Aloha Towerista, että romahdin kokonaan. Meni sitten kasaillessa koko loppureissu. |
 |
| No Honoluluhan sieltä tornista paistaa. Tässä aloin jo itkemään. Annoin kaiken tulla. |
 |
| Honolulun satamaan lähdin venettä etsimään, jotta pois pääsis. Halusin jonkun vievän minut pois. |
 |
| Pyysin eräältä veneilijältä, että veisi mut pois. Ihan vaan pois. |
 |
| Manoa Falls -putoukselle pientä sademetsäpusikkoa jyystämässä. Hah, ei edes puolukoita ollut tuolla. |
 |
| Vaikea muistaa, että mitkä kuvat on otettu ihan vain ärsyttääkseen. |
 |
| Bambuja. Oho – kappas kun ei koivuja. |
 |
| Manoa Falls. Vain 50 metriä korkea – ketä pikkupurot kiinnostaa. |
 |
| Vettä tippuu – voi yksinkertaisuus sentään. |
 |
| Sademetsä on täynnä tappavia vaaroja. |
 |
| Tätä kuvaa ottaessani tuli elämäni kovin vessahätä, mutta onneksi jaksoin pidätellä hostellille saakka. Hostellilla oli tosi hyvä vessa, jonne sain mennä. |
 |
| Luonnossa vallitsee omat jipponsa – siinä voi turistille käydä hassusti. |
 |
| Otin tämän kuvan heti, kun minut yksimielisesti valittiin Honolulun eläintarhan asukiksi. Sain ikioman häkinkin. |
 |
| Kuvittele, että näistä kaikista eläintarhoista minut valittiin juuri Honolulun eläintarhaan. |
 |
| Sain eläintarhassa uusia ystäviä. |
 |
| Tämän ystävän kanssa keskustelin todella paljon ajankohtaisista aiheista – olimme eläintarhan älykköjä. Väittelyissä murskasimme kaikki apinoiden näennäisargumentit mennen tullen. |
 |
| Yöt vietin hostellissa, päivät eläintarhassa. |
 |
| Hostellin pääkäytävä. Hähä, huijasin, ei ole! No ei, on se. Hähää, ei ole! No ei, on se. Hähää... |
 |
| Hostellin huone, jossa nukuin. Hähää, huijasin, ei ole! No ei, on se. Hähää... |
 |
| Oahun saaren ihanaa pohjoisrannikkoa!!!!!!!!! :D :D :D Se oli siis niiiiiiin ihquu olla tuolla!!!!!!!!!!!! ;D ;D AAAAH, mä halkeen päästä viel joskus tonne!!!!!!!!!!!!! <3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3 |
 |
| Surffari pohjoisrannikolla. Talutin sen pois ja opetin sille pari jippoa mun tuulpoksista. |
 |
| Sitä samaa ihquu Oahun saaren pohjoisrannikkoa. Tästä mitali. |
 |
| Saalistin hienoa kuvaa, mutta koira tuli ja... |
 |
| Oahun saaren sarkasmitonta pohjoisrannikkoa. |
 |
| Oahun saaren pohjoisosia. Välillä bussiin, välillä pois jne. |
 |
| Waimea Valley, historiallinen alue. No vitsi vitsi, ei se mikään Waimea Valley ole. |
 |
| Nyt en jaksa enää pilailla. Tämä on siis Laimea Valleystä. |
 |
| Tämäkin on Laimea Valleystä. Mun ruukkuperuna on parempi. |
 |
| Waimea Bay, ihan ok ranta ja lahdukka. Uin siellä! Totta se on: uin siellä. Ei ole pakko uskoa, mutta uin siellä! Uin. |
 |
| Waimea Bayssä hyppivät tuollaiselta pikkunyppylältä. Ihan ärsyttääkseni en kertonut, millaisilta nyppylöiltä meikä on hyppinyt. Olin aivan hiljaa ja uin – uin siellä! Pikkasen ounasin nuo, kun vain uin siellä. Totta se on: uin siellä! Uin. |
 |
| Pieni kylä, Haleiwa. Tässä sen ydinkeskustaa, johon kaikki palvelut ovat keskittyneet. Uin siellä! Uin. |
 |
| Honolulun satamasta löytyi oikea merirosvolaiva. Tein hakemuksen saada liittyä heihin. Sen jälkeen uin siellä! Uin. |
 |
| Laivan nimi oli Aarteenetsijä. Minä repesin halusta lähteä etsimään oikeaa aarretta. Sitten uin siellä! Uin. |
 |
| Pienen kävelymatkan päässä hostellilta sijaitsi tällainen vilpoisa ulkokuntosali. Täällä kävin purkamassa matka-aggressiot silloin, kun en ollut eläintarhassa väittelemässä strutsien + apinoiden kanssa. Lopuksi uin siellä! Uin. |
Keksinkin jo kirjoitustyylin seuraavaan osaan. Huh, siitä tulee vielä hauskempaa!
Havaiji on USA:n tympeä osavaltio pohjoisella Tyynellämerellä, Tyniksellä, ja se koostuu kahdeksasta puhkipoljetusta pääsaaresta. Pääsaari on nimeltään Oahu, jossa sijaitsee valitettavasti myös osavaltion jo niin nähty pääkaupunki Honolulu, eli Honis. Raivostuttava lentomatkani Losista Honikseen kesti tuskaiset kuusi tuntia, halvattu.
