Ohi maalin: Maailmanympärimatka: Uusi-Seelanti 11.10.

Pohjoissaaren maisemia Paihialla

Täällä sitä taas itku kurkussa nuoruutta muistellaan. Kerrottakoon nyt se sattuma, joka Fidžin-tarinasta jäi viimeksi kertomatta poikkeuksellisen hymiömäärän ja muun innostuksen vuoksi.

Patikoidessani Nadin lentokentältä kohti hostellia paahtavassa helteessä, törmäsin hiekkatiellä pariin teinipoikaan. He tarjosivat mehujään ja pyysivät liittymään seuraan perheensä talon takapihalle, jossa nuorista miehistä koostuva kaverijoukko istuen vietti aikaa. He ryypiskelivät perinteistä fidžiläiseen kulttuuriin kuuluvaa juomaa, kavaa, ja ojensivat sitä minullekin. Juoma valmistetaan liuottamalla ja puristamalla kavakasvin juuria vedessä, mitä eräs heppu siinä tekikin.

Nautin kaksi kookospähkinänpuolikallista kavaa ja samalla eksyneenä tiedustelin etsimäni hostellin sijaintia. Osasivat onneksi näyttää suurpiirteisen suunnan, ja niin taas lähdettiin, kavan voimin. Olin ennalta jotain lukenut kavasta, mutten tiennyt siitä paljoa; en tiennyt, että sitä käytetään mm. päihteenä ja että se voi aiheuttaa iho-oireita. Päihtymykselliset vaikutukset olivat melko olemattomia, mutta iho-oireet ilmeisiä: sain koko kropan täyteen pieniä punaisia, onnekseni kutiamattomia, pilkkuja, jotka kestivät koko vitsin Fidžin-viikon! Ainoastaan kasvot säästyivät näpyiltä. Kava itsessään on vaaleanruskea ja hyvin mieto, maultaan vetinen juoma. No sainpas ainakin kunnon kavakokemuksen, paikallisten parissa.

Uuden-Seelannin suurimpaan kaupunkiin Aucklandiin heitti Fiji Airwaysin kolmen tunnin lento, jonka kautta Fidžin kuumottava helle vaihtui suomalaisittain mukavan vilpoisaan Uuden-Seelannin kevääseen – melkein kuin olisi kotiin tullut, vaikkei paljonkaan kauemmaksi pääse. Uusi-Seelanti koostuu kahdesta pääsaaresta, Etelä- ja Pohjoissaaresta, ja Auckland sijaitsee Pohjoissaaren pohjoispuolella. Kätevä Airbus-bussi vei lentokentältä 16 dollarilla Aucklandin keskustaan, josta Uuden-Seelannin-kaksiviikkoinen alkoi.

Mainittakoon, että joissakin aiemmissa osissa olen seikkaperäisesti yksilöinyt käyttämäni majapaikkani, mutta tässä osassa, majapaikkojen määrästä johtuen, en viitsi alkaa moninaisia tietoja kaivelemaan ja rustailemaan; tyydyn lähinnä majoituksen nimen mainitsemiseen.

Ja sitten asiaan:

Uuden-Seelannin-matka kartalla

Uuden-Seelannin-Pohjoissaaren-matka

Kiersin Uuden-Seelannin Pohjoissaarta Stray-nimiseltä matkanjärjestäjältä etukäteen hankkimallani bussipassilla. Pohjoissaaren-kierroksen jokseenkin kattava passi maksoi 475 dollaria, eli noin 300 euroa. Kahden viikon aikana matkustin bussilla yli 2000 kilometriä. Kartassa bussireitti sinisellä ja paikat numeroin vierailujärjestyksessä. Pääkaupungin Wellingtonin (9) jälkeen palasin takaisin Aucklandiin (1), josta jatkolento lähti. Tällöin oli aikaa vierailla parissa pohjoisemmassa lisäkohteessa (10, 11).

1. Auckland
2. Raglan
3. Waitomo
4. Rotorua
5. Aniwhenua-järvi, Whakatane
6. Taupo
7. Whakahoro, Owhango
8. Tongariron kansallispuisto
9. Wellington
10. Parry Kauri Park, Warkworth
11. Paihia

1. Auckland

Uuden-Seelannin suurin kaupunki, jonne lensin ja josta lensin. Kuudestatoista (16) Uuden-Seelannin-yöstä vietin Aucklandissa viisi (5) yötä: ensin yksi yö, välissä kaksi yötä ja lopussa kaksi yötä. Neljä yötä YHA Auckland -hostellissa, ja yksi yö ruuhkan vuoksi loisteliaassa Mercure-hotellissa. Tarkistin näköalat 328 metriä korkeasta Sky Tower -tornista ja Aucklandin korkeimman tulivuoren Mount Edenin (Maungawhau) laelta (196 metriä). Kulutin katuja, etsin halpoja ruokakauppoja ja vierailin parissa nettikahvilassa.

2. Raglan

Pienehkö paikkakunta Raglan oli nopea yhden yön visiitti. Tiivis ja hiljainen keskusta, josta metsän uumenissa sijaitsevalle Karioi Lodge -hostellilleni oli matkaa kahdeksan kilometriä. Kyläkeskus oli nopeasti nähty, ja Raglanin paras anti olikin hostellilta tehty kunnon puskavaellus hienoille maisemille erään saksalaisen kanssa.

3. Waitomo

Raglaniä pienempi – siis todella pieni ja äänetön – maaseutukylä Waikaton alueella keskellä ei mitään, jonka vetonaula ovat vesiretket kiiltomatoluoliin. Viivyin YHA Waitomo -hostellissa kaksi yötä, jonka myötä hyvästelin saksalaisen patikkakaverini. Kiiltomadoista en maksanut; lehmät ja lampaat olivat halvempia. Waitomolla näin Uuden-Seelannin-matkani idyllisintä maaseutumaisemaa, komeita historiallisia metsäreittejä ja luolastoja sekä mandariinipuun.

4. Rotorua

Bussi oli matkalla yöksi stoppiin Mourea, jossa oli määrä tutustua Uuden-Seelannin alkuperäiskansan maorien kulttuuriin ja syödä hyvin. Koko paketti kuitenkin maksoi 80 dollaria, joten, oman tieni kulkijana, googlasin maorit, jättäydyin parin muun kanssa pois Rotoruan kaupungissa, buukkasin halvan YHA Rotorua -hostelliyön ja nautin leipää + banaaneja. Rotorua on tunnettu geotermisestä aktiivisuudestaan, mutta Islannin-kokemusten jälkihöyryissä en tuhlannut rahojani enää vesihöyryn yms. katseluun. Kaikkialla vallinnut etova rikinkatku oli ilmainen ja riittävä turistielämys. Rotoruan-koitoksen kruunasi muutaman kilometrin iltalenkki pienellä luontopätkällä. Kuva matkalta Rotorualle.

5. Aniwhenua-järvi, Whakatane

Kaukana hälinästä sijaitsi majapaikka Kohutapu Lodge erämaisen, joskin keinotekoisen Lake Aniwhenua -järven rannalla Whakatanen paikkakunnalla, jossa vietin yhden yön. Pihalla vapaana vaelteli possu, ja aitauksessa hengailivat vuohi sekä strutsi, sulassa sovussa. Eräs paikan pitäjistä kertoili maoritarinoita, ja illalla tein kävelylenkin äänettömään ympäristöön. Olipa maksullista ateriaakin tarjolla; siispä minä nautinkin tuplamaapähkinävoileipäni hiljaisuudessa & kiitoksella. Huh, että vedinkin sitä siellä – siis maapähkinävoita – sillä olin varannut rinkkaani kilon pönikän suolaamatonta ja sokeroimatonta ruskeaa kultaa!

6. Taupo

Taupon kaupunki sijaitsee Uuden-Seelannin suurimman järven, Taupo-järven rannalla. Taupolla olisi ollut mahdollisuus hypätä benjihyppy ja liidellä skydive, mutta säästin ne Australiaan. Muistaakseni kukaan bussilaisista ei jäänyt Taupolle, joskin eräät hyppäsivät benjin bussin odotellessa. Taupo olikin lähinnä läpiajo; tuijotin ikkunasta, kun köröttelimme suurehkon Taupo-järven viertä ja sen ohitse.

7. Whakahoro, Owhango

Jossain keskellä tiheää metsikköä, Owhangon paikkakunnalla Whakahoron alueella, sijaitsi erämaja Blue Duck Lodge, jossa viivyin kaksi yötä. Majapaikan nimi viittaa Uudesta-Seelannista kotoisin olevaan ja siellä asustavaan erittäin uhanalaiseen vuorisorsaan. Whakahorossa satoi, mutten antanut sen haitata kävelyretkeäni vehreiden, sumuisten ja kukkulaisten metsämaisemien äärellä. Talo tarjosi maksua vastaan aktiviteetteja, kuten metsästystä ja melontaa, joita jotkut kokeilivat. Minäpä säästin melonnankin – yllätys yllätys – Australiaan. Kirveenheittoiltamat olivat sentään vastikkeettomat. Haastava laji se kirveenheitto; piti vähän katsoa, että ketä heittää.

8. Tongariron kansallispuisto

Pistäydyimme yhdeksi yöksi Uuden-Seelannin vanhimpaan ja Unescon maailmanperintöluetteloon merkittyyn kansallispuistoon. Bussikuski koukkasi näyttämässä parit hienot polut ja putoukset, ja osa porukasta kävi opastetulla vaelluksella – maksua vastaan, tietysti. Minä en käynyt, sillä säästinhän enimmät maksut Australiaan. Majoituimme alueella sijaitsevaan The Park Hotel Ruapehu -hostelliin. Nimestään huolimatta paikka oli esimerkillisen hostellimainen.

9. Wellington

Lopulta yli 1000 kilometrin jälkeen saavutimme Pohjoissaaren eteläkärjen ja Uuden-Seelannin pääkaupungin, Wellingtonin. Se on Uuden-Seelannin kolmanneksi suurin kaupunki ja niin sanottu kulttuuripääkaupunki. Hostelliksi valikoitui Nomads Capital yhdeksi yöksi aivan keskustasta. Tsekkasin pääkirjaston ja napsautin röyhkeän selfien Wellingtonin kaupunginvaltuuston oven edessä. Käppäilin katuja, silmäilin satamaa, ja, totta kai, etsin sen halvimman halpahallin, josta ostin niitä kaupungin halvimpia ale-banaaneja.

Sitten se tapahtui: illalla eksyin enkä meinannut löytää hostellille takaisin; olin kaduista täysin sekaisin. Kello riensi hyvän matkaa yli puolenyön, ennen kuin ympyrän juokseminen toi tuloksen. Ja kylläpä nukutti; hapotti, toki helpotti. Seuraavana aamuna otin bussin parin muun kanssa takaisin Aucklandiin, vaikka koko muu bussilastillinen jatkoi Eteläsaarelle. Toteutin vain matkanaikaista "älä takerru ihmisiin" -periaatettani. Matkan fokus oli matkustaa. Haikeus haihtui nopeasti.

10. Parry Kauri Park, Warkworth

Kahden palauttavan Aucklandin-yön jälkeen suuntasin Pohjoissaaren pohjoiskärkeen Paihian kylään, noin 230 kilometrin päähän. Matkan varrella poikkesimme nopeasti kauripuistossa Parry Kauri Park, Warkworthin paikkakunnalla. Kaurit ovat suuria, arvokkaita ja pitkäikäisiä puita, joista muutama laji kasvaa Uudessa-Seelannissa. Olivathan ne kovin kookkaita.

11. Paihia

Uuden-Seelannin-vierailuni huipensi Paihia, pieni mutta suosittu matkakohde kuuluisan ja näyttävän Bay of Islands -saaristoalueen äärellä. Majoituin kahdeksi yöksi Base Backpackers Paihia -hostelliin. Tein kävelyretket paikallisiin metsiin ja yritin vinkkien perusteella bongata kotoperäisen ja omintakeisen Uuden-Seelannin kansalliseläimen, kiivilinnun, muttei onnistanut. Ruuhkan aiheuttaman majoituspulan vuoksi palasin kahden yön jälkeen Aucklandiin, jossa, niin ikään kahden yön kautta, viritin itseni kohtaamaan kengurut.

Yllä lueteltujen matkaetappien välillä Stray-bussi ajoi useiden koskien, putousten ja polkujen kautta, jotka toivat matkaan lisäarvoa verrattuna tavallisen joukkoliikenteen mahdollisuuksiin. Bussipassiin täytyi kuitenkin varata omat vuorot etukäteen Strayn nettisivuilta, mikä toi nettilaitteen puuttuessa ja suunnitelmieni alati muuttuessa matkantekoon välillä pientä lisähaastetta. Mutta onneksi bussipaikka aina löytyi. Kierros Pohjoissaaren uumeniin oli hyvin kelvollinen rykäisy, jossa näki muutakin kuin ihmisvilinää. Eteläsaarelle sitten seuraavalla kerralla.

UUSI-SEELANTI:

+ Luonto
+ Maaseutu
+ Kattava retkeilymajoitusverkosto
+ Moninaiset extreme- ja luontoharrastemahdollisuudet (vaikkakin jätin ne Australiaan)

- En nähnyt kiivilintua enkä vuorisorsaa
- Aucklandissa jouduin hostelliruuhkan vuoksi yöksi hotelliin